Olen aikaisemminkin harrastanut showtanssia, joten liikkeet olivat hyvin tuttuja, eivätkä sieltä vaikeimmasta päästä. Ensimmäinen tunti menikin siinä, että haki tasapainoa ja painopisteiden oikeaa paikkaa. Piqué-piruetit sujuvat kovakärkisillä helposti, mutta korkkarit jalassa tuntui siltä kuin olisin tehnyt niitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Tämä kaikki kuuluu siihen, että korkkareilla painopiste siirtyy ja nilkalla työskentely on hyvin erilaista. Esimerkiksi hypyt, joissa käytetään paljon apuna nilkan rullaavaa ominaisuutta, ovat täysin erilaisia korot jalassa kun kantapää on jo valmiiksi "ilmassa". Hypyt lähtevätkin korot jalassa hyvin paljolti pakaralihaksista. Ensimmäisen tunnin jälkeen jalkojen lihakset olivat hyvin väsyneet ja rakkosaldo oli huimat 9 kappaletta.
Toinen kerta sujuikin jo paljon paremmin ja tutut liikkeet alkoivat taas tuntumaan tutuilta, vaikka vieläkin oli joissain askelissa hakemista. Rakkosaldokin tippui viiteen kappaleeseen! Kolmas tunti koroilla tuntui jo luonnolliselta, ja painopiste on selvästikin löytänyt paikkansa. Nyt tanssimista voi jopa sanoa mukavaksi eikä rakkojakaan enää juuri synny. Eli viestini kaikille siellä, jotka ovat aloittamassa koroilla tanssimista: Rakot kuuluvat asiaan. Älä myöskään lannistu, jos olo on hassu ekoilla tunneilla eikä kaikki suju niin kuin kuvittelit. Lopussa kiitos seisoo, kun ei tarvitse enää miettiä niitä korkoja ja voi vaan tanssia!
-Kukka
P.S. Vinkiksi kaikille, jotka taistelevat rakkoja vastaan: Kannattaa vuorata kengät rakkolaastarilla, niin ei tarvise joka kerta teipata niitä omia varpaita. ;)
P.P.S Nykyään koroilla tansiminen sujuu kuin leikki ja hyppiminen ja pomppinen ja piruetit ovat arkipäivää. Mikään ei ole mahdotonta kun vain jaksaa yrittää!
