Joulunäytös- ja pikkujouluesityskausi on huipussaan, minkä olemme saaneet täällä Tanssitarvikkeessakin huomata jo verkkosukkahousujen ja aluspukujen lisääntyneestä kysynnästä. Itse olen elämäni aikana ehtinyt koluta harrastusteni puolesta jo niin monet tanssikilpailut, joulu- ja kevätnäytökset sun muut esitykset, että päätin koota iloksenne pienen selviytymisoppaan joulunäytöspäivään. Toivottavasti oheisista vinkeistä on iloa ja hyötyä niin näytösnoviiseille kuin kaltaisilleni kisakonkareillekin.
- Mieti vaatteet hyvissä ajoin etukäteen valmiiksi ja pidä
huoli, että ne ovat käyttövalmiita esityspäivänä. Varmista, että myös
tarvittavat alusvaatteet, sukkahousut ym. ovat ehjiä eivätkä loju jossain
likapyykkikorin pohjalla. Harjoittele esitys ainakin muutamaan kertaan
esitysjalkineissa, jotta saat oikean tuntuman tanssiin.
- Jos olet useammassa esityksessä, suunnittele vaatteiden
vaihdot ja tarvittavat muutokset esim. kampaukseen vaikka edellisenä iltana,
jotta esityksestä toiseen vaihtaminen sujuisi mahdollisimman jouhevasti. Tämä
on erityisen tärkeää, jos esitysten välillä on niukasti aikaa.
- Muista eväät! Päivä voi olla pitkä kaikkine
kenraaliharjoituksineen, joten fiksu esiintyjä pakkaa mukaan energisoivaa
evästä, joka ei kuitenkaan väsytä (eli mielellään jotain muuta kuin lähikaupan
pasteija…). Itse suosin välipalana Alpron soijakaakaoita, erilaisia
pähkinäsekoituksia ja jotain hyviä hedelmiä, kuten satsumia.
- Älä panikoi, vaikka kenraalissa tapahtuisi jokin moka.
Parempi siinä kuin varsinaisessa näytöksessä, ja ennen esitystä on vielä aikaa
korjata ongelma. Nyt kun kyseinen moka on saatu pois alta, tulee esityksessä
yleensä skarpattua niin, ettei samaa kohtaa enää tyri toista kertaa.
- Pidä hauskaa! Jos kerran joutuu viettämään päivän (tai
illan) pääasiassa omaa vuoroa odotellen jossain lavan takana, voi siitä saman
tien yrittää ottaa ilon irti. Tutustu tanssijatovereihisi paremmin, valmistautukaa
esitykseen yhdessä ja näpsikää vaikka toinen toistaan ”hienompia” ryhmäkuvia.
Vaikket tuntisikaan esityskavereitasi etukäteen kovin hyvin, yhdistää samassa
tilanteessa oleminen kummasti keskenään kovin erilaisiakin ihmisiä.
- Muista lämmitellä myös juuri ennen esitystä. Keskity
erityisesti niihin vartalon osiin, jotka joutuvat kyseisessä tanssissa koville.
Esityksessä kun pitäisi ”parhaan vedon” tulla heti ensimmäisellä kerralla, eikä
vasta lämmittelykierrosten jälkeen, kuten monesti treeneissä.
- Myös esiintymismieliala vaatii lämmittelyä. Virittäydy
esityksen vaatimaan tunnelmaan jo ennen lavalle astumista. Esimerkiksi myyjäkollegani
Kukalla on tapana hakeutua yksinään hetkiseksi johonkin rauhalliseen paikkaan
keskittymään esitystä varten. Näin saa kaiken takahuoneen hälinän pois mielestä
ja voi keskittyä omaan suoritukseen.
- Nauti lavalla olemisesta. Tekniikalla ja taidolla ei ole
yleisön näkökulmasta väliä, jos on ilmiselvää, ettei tanssija viihdy lavalla.
Suuren yleisön katseet eivät ole nilkan ojennuksissa tai askelkuvioissa, vaan
kokonaisuudessa ja erityisesti kasvoissa.
- Naamasta puheen ollen, älä anna sen paljastaa mahdollisia
mokia. ”Pimpeli pompeli pokkani pitää” sopii hyvin myös esiintyjän motoksi. Ja
kun se moka sitten tulee, unohda se ja ota mahdollisimman nopeasti kiinni oikeasta
kohdasta. Yleisö ei tiedä, mitä esityksessä kuuluisi tapahtua, mutta huomaa
kyllä, jos virheitä jää murehtimaan loppuesityksen ajaksi. Todennäköisesti se,
mikä tuntui omassa päässä Suurelta Möhläykseltä, kesti korkeintaan pari
sekuntia, ja ainakin puolet yleisöstä katsoi johonkin ihan eri suuntaan juuri
silloin. Loputkaan eivät tajua mitään, jollei niille ehdoin tahdoin asiaa
paljasta.
- Lopuksi: muista hengittää. Itse hengitän yleensä
aloitusasennossa aina muutaman hengenvedon mahdollisimman rauhallisesti ennen
musiikin alkua, jotta aivot saavat happea eikä jännitys pilaa ajatuksenkulkua.
Jännittyneenä esimerkiksi jokainen sekunti tuntuu kohtuuttoman pitkältä,
jolloin tanssija voi ihan huomaamattaan kiriä musiikin edelle. Rauhoitu mahdollisimman
pian lavalle päästyäsi, niin koko show pysyy paremmin hallinnassasi.
Täytyy kuitenkin muistaa, että tekevälle sattuu, eivätkä
tanssikoulujen joulunäytökset ja muut vastaavat kuitenkaan loppujen lopuksi ole
kovin vakavia tapahtumia. Itselleni kävi juuri viime viikolla tanssikouluni
esityspäivänä varsinainen kauhukuvatilanne, sillä laskin väärin esitysteni välillä
olevat tanssit, ja olin vielä takahuoneessa, kun kuulin oman ryhmäni
voguingmusiikin jo alkavan. Eihän siinä sitten muuta mahtanut kuin katsoa
avuttomana sivusta, kun muut vetivät tanssin alun. Onneksi ryhmä oli niin
suuri, ettei puuttumiseni juuri haitannut ketään muuta, ja esitys oli niin
pitkä ja moniosainen, että pääsin luikahtamaan lavalle esityksen puolivälissä.
Tämäkin tilanne todisti yleisön havainnointikyvyn rajallisuuden, sillä kukaan,
jonka kanssa puhuin jälkikäteen, ei ollut huomannut puolivälin pujahdustani,
vaan kaikki olettivat minun olleen koko esityksen ajan mukana. Kuten sanottu, pokerinaama pelastaa paljon!
- Rita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti